Juuret ovat pitäneet minua hiljaisena. Viimeisten viikkojen kuluessa olen hämmentyneenä saanut tietoa pohjoisen sukujuuristani, oikeaa tietoa, painettua faktaa, eikä vain uskomattomia tarinoita, joita olen kuullut koko elämäni. Uusia sukulaisia uusine kertomuksineen on ottanut minuun yhteyttä ja olen saanut kokea hämmentävän yhteenkuuluvuuden tunteen. Oikeastaan en tiedä, mitä tästä kaikesta ajatella.
Isoäitini syntyi Lapissa. Isoisäni löysi hänet ja rakastui, kun rakensi tietä hänen kylälleen. Oli sinne varmaan ennenkin kulkenut jonkinlainen tie. Romanttista kuitenkin, eikö totta ! Olen isoäitini juurilta metsäsaamelaisia. En tiedä tarkkaan, mitä se tarkoittaa. Jatkan edelleen ihmettelyä.
Minulla ei ole omaa kosketuspintaa muuten kuin lapsuuden kesälomareissujen kautta pohjoiseen. Olen minä siellä myöhemminkin toki matkustellut. Erityisesti täytyy mainita, että Särestöniemi miljöineen on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Särestöniemen Anttu yhdellä matkalla leikutti sylissään pientä poikaamme ja taisipa poika saada ensimmäiset keinuvauhditkin vierailulla Särestön vanhassa pirtissä.
Seuraavassa leppoisaa elämää Särestöniemestä :
