Aino, arjen sankari

Lauantaiaamua köökistä!

Toukokuun aamu kylpee auringonpaisteessa.  Tänä viikonloppuna oli tarkoitus laittaa peruna maahan, mutta loukkasin jalkani viikolla ja siitä pitää saada turvotus laskemaan, että jalan voi sitoa. Sitä se on tämä kevät tiennyt. On ollut sen verran kiirettä ja vauhtia, ettei ole ehtinyt pysähtyä ja elimistö sitten laittaa stopin pakosta. Onneksi ei mennyt kuin nivelsiteet, mutta pitää kuulemma ottaa ihan rauhallisesti seuraavat kaksi viikkoa, ettei tule katastrofi eteen jalan kanssa.

Pastorilassa olisi kaikenlaista kevätpuuhaa. Puutarhatraktoriin ostettiin uusi akku ja koska en nyt voi haravoida pihaa, saa mies ajella sweeperin kanssa ristiin rastiin. Hiekkalaatikon hiekka pitäisi siirtää nuotiopaikan ympärille ja hiekkalaatikko täyttää mullalla. Siirrän sinne mansikat, kun ne eivät oikein niityllä menesty. Hiekkalaatikon päälle on hyvä virittää verkkokin.

Hyvää ja aurinkoista lauantaita vanhasta Pastorilasta!

Kermanvalkoinen kaunotar

Se on kermanvalkoinen kaunotar, klassikko. Se on monta vuotta ollut autotallissa yksin ja hyljättynä, koska sitä ei ole kukaan ehtinyt huoltaa, eikä ajaa. Ei siinä oikeastaan mitään vikaa kyllä ole.

Vappuna se pääsi saareen hengittämään raitista merituulta.

Haaveilen lämpimistä kesäilloista, vespan kyydistä majakan luona olevaan kahvilaan.  

Puolisoni tosin haaveilee myyvänsä Vespan ja ostavansa tilalle maastoauton vinssin. Mitenkähän käynee?

Listoja huutokaupasta

Pari viikkoa sitten huusin paikallisesta huutokaupasta listoja. Muutakin olisi ollut, mutta olen tarkka, mihin asti hintarajan asetan. Ainoastaan laatikollinen hopeisia haarukoita ja veitsiä jäi harmittamaan. Kilpahuutajani olisi myynyt ne minulle 10 euroa kalliimmalla kuin hän itse ne huusi, mutta maksimihintani oli sama kuin hänen.

Listat ovat oikeastaan niin kauniita, että tarvitsevat vain kunnon pesun. En aio hioa, enkä uudelleen maalata niitä. Huutokauppaostokseni muuten kiinnostivat ihmisiä, mitä aion niistä tehdä? Oikeaan käyttöön tietenkin. Olen laskeskellut, että jalkalista riittää kiertämään porstuan.

Laskin siis, että listat riittävät porstuaan. Tässä ne ovat matkalla kuitenkin ullakolle. Yllätys, yllätys, porstuan seinät täytyy maalata ja hankkia vielä listaa oviin ja ikkunoihin. Nämä projektit eivät lopu koskaan!

Sinne menivät!

Blogissa on ollut hiljaista pitkän aikaa. En muista toista tällaista kevättä. Joka kerta, kun olen yrittänyt tarttua kameraan, se ei ole ottanutkaan yhtään kuvaa blogiin asti. Pää on ollut täynnä ajatuksia, mutta ne eivät ole asettuneet järjestykseen julkaistavaksi. Aurinko ja lämpö ovat sulattaneet roudan pikkuhiljaa. Odotan kesää, niin paljon!