Saturday 23 November 2013

Kuulumisia



Viime viikot ovat olleet kovin epätodellisia perheessämme. Minä, joka en ole koskaan sairaana sain influenssa-rokotteesta vuosisadan flunssan. En keksi, mistä muustakaan se olisi tullut. Kuume kaatoi sohvan pohjalle, lihaksia särki ja joka ikistä niveltäkin, jopa sormissa. Lääkärin mielestä kaksi sairaspäivää riitti ja palasin ilman ääntä töihin. Voisin kirjoittaa paljonkin töistä, mutta todettakoon vain, että teen luopumista vanhasta kauniista ja historiallisesta kiinteistöstä. Olen aloittanut siinä työurani, yhden niistä. Opiskellessani teimme opintomatkan, jonka yksi kohde oli juuri tämä kyseinen kiinteistö toimintoineen. Enpä olisi arvannut, että tiemme joskus kohtaavat. Nyt käyn luopumisen tuskaa. Jopa niin paljon, että siitä piti näköjään kirjoittaa.

Perheeseemme on kuulunut myös muuta oheistoipumista lapsen silmäleikkauksista. Ne ovat nyt onnellisesti ohitse ja ensi viikolla alkaa taas arki. Arkeen jää vielä valtavat ammattikirjallisuuspinot, jotka ovat valuneet pöytäpinoista jo kauan sitten lattiapinoiksi ja tietokoneen hurina ja printterin raksutus. Näissä kuvissa ne eivät sentään näy. Osaaan kiertää ne myös taitavasti pölyimurilla. Puolisoni kirjoittamisurakka on vähentänyt kaikkea muuta toimintaa. Olemme perheenä tehneet vain kaikkein oleellisemman, yrittäneet antaa tilaa ja aikaa. En tiedä, onko sillä ollut merkitystä. En ole ainakaan puhunut remontista, tapettivalinnoista tai mistään muustakaan, mikä on niin suuri osa arkeamme tavallisesti ja mikä myös innoittaa tämän blogin kirjoittamiseen.

Viikko sitten myrsky repi saarta. Nukuin levottomia öitä johtuen paljolti lehtien ja uutisten varoitustulvasta. Ainahan saaristossa syksyisin tuulee kovasti ! Hermoiluni kertoi varmaan enemmän stressistä ja väsymyksestä. Mitään vahinkoa ei syntynyt. Mökkikierroksella pelastimme yhden mökkiläisen sahaamalla tielle kaatuneen puunrungon pois tieltä.




Näihin lauantaiaamun tunnelmiin päätän raporttini. Kuten ylimmästä kuvasta näkee pilkahduksen ikkunasta, talvi ei ole vielä tullut. Pastorilassa tuoksuvat silti lasten illalla leipomat piparkakut. Marraskuu kääntyy aivan pian joulukuuksi. Mukavaa lauantaita !

Saturday 2 November 2013

Ikuisuus



Kävin loppukesästä Vapriikissa Terrakotta-armeijan ja Kiinan keisarien aarteet-näyttelyssä. Näyttely oli vaikuttavampia, mitä olen koskaan Suomessa nähnyt. Olen aina halunnut nähdä tämän maailman kahdeksannen ihmeen ja kyllä se olikin sen arvoinen. 


" Kiinan ensimmäinen keisari, Qin Shihuangdi, oli yksi maailman mahtavimpia hallitsijoita kautta aikojen. Yli 2 000 vuotta sitten hän loi valtakunnan, jonka perustalta kehittyi myöhemmin nykyinen Kiina. Ensimmäinen keisari halusi elää ja hallita ikuisesti. Hän rakennutti itselleen valtavan maanalaisen hautakompleksin, jota vartioi terrakotta-armeija. Se löytyi sattumalta vuonna 1974".


Pastorilan ikkunalla vartoi nyt osa  Qin Shihuangdin tuonpuoleisesta armeijasta. Maanpäällinen ja tuonpuoleinen kohtaavat nykyisyydessä.