Kesä on sininen taivas

Ensin näkyy vain pookin nuppi.

Tämä on muuten restaurointilistalla.

Pooki seisoo nummella meren äärellä. 

Haluaisinpa joskus kurkistaa sisään.

Matkaa hiekkarannalle pitää taittaa nummen yli.

Tiirat kopsauttelevat päähän, jos ei osaa suojautua niiden pesimäaikaan.

Ranta ja hienon hieno hiekka.

Ruokapöytä-projektin edistyminen

En malta olla päivittämättä tilannetta ruokapöytä-projektin edistymisestä. Lattialankut on nyt puhdistettu maalista. Maalia oli paksusti ja monta kerrosta ja työvaiheita ja työkoneita ja kokeiluja tarvittiin monenlaisia ennenkuin löytyi meille sopivat menetelmät.

Lankut on nyt kannettu pöydän jalkojen päälle sisälle ja niitä on käännelty ja sommiteltu vastakkain. Kävipä jopa niin, että neljästä varatusta lankusta sopivaan leveyteen tarvitaankin vain kolme. Yksi jää siis odottamaan jotain muuta kivaa käyttöä.

Oikean leveyden testaamista varten otin kaapista esille isovanhempieni häälahjaksi saaman astiaston. Leveys on nyt täydellinen!

Tätä kirjoittaessa lankut ovat taas ulkona ja niitä työstetään edelleen yhteensopiviksi.  Myös pöydän jalkoja joudutaan vielä säätämään. Tässä vaiheessa on kuitenkin jo kiva pohtia, miltä pöytä valmiina tulee näyttämään, minkä värin pöydän jalat saavat ja millaisen käsittelyn lankut saavat vielä päälleen menettämättä kuitenkaan vanhaa kauneuttaan? Hyviä ehdotuksia? Siinäpä sitä onkin...

Juhannusretkellä rannalla

Kävimme pienellä löytöretkellä rannalla, jonne pääsi autolla. Rannalla oli kalastajakylä ja melkein kaikki pienet sähköttömät ja vedettömät mökit olivat täynnä juhannusjuhlijoita. 

Merkillisin ehkä koskaan näkemäni merimerkki. Merimerkki sen kai täytyy olla, vaikka se oli kuivalla maalla?

Siinä oli kahvatkin, molemmin puolin.

Tässä se on ystävänsä vieressä koko komeudessaan.

Ranta ei ollut kaikkein upeimpia dyynirantoja, mutta näkymä avautui aavalle merelle.

Vesi on täälläkin matalalla.

Rannalla ei ollut yhtään venettä. Kaikki kalastajaveneet olivat trailereilla oman mökkinsä seinustalla.

Tuli jälleen hyvä olo, vaikka eipä se huono ollut muutenkaan. Välitön meren, tuulen ja meren tuoksujen aistimus sen vain tekee ja se tekee niin hyvää ihmisille, että toivoisi, että voisi joka aamu herätä aivan rannalla.

Juhannustunnelmia

Kissan elämää.

Niin?

Niittykukat ovat kauneinta kesässä.

Potkukelkat kesälomalla.

Tuoksu on huumaava.

Juhannusruusu jaksaa kukkia.

Kauneus on katsojan silmissä.

Hyvää juhannusta!

Työn alla

Ruokapöydän jalat ovat valmistumassa. Näinköhän me juhannukseksi saadaan uusi pöytä käyttöön...

Köökin apupöytä

Köökin apupöytä on valmis. Singerin jalat löytyivät hyljättyinä pääkaupunkiseudun metsiköstä, josta ne kuljetettiin lastenrattaissa aarteina talteen. Pöytälevyt on tehty vanhoista lattialankuista, jotka höylättiin hellävaraisesti. Pinta on täysin käsittelemätön. Samoista lattialankuista on valmistumassa myös ruokapöytä.

Pieni puutarhakierros

Pääovesta ulos. Siniset violettiin vivahtavat kurjenmiekat tervehtivät heti ulkoprtailla. Viime vuonna nämä kukkivat kovin myöhään, mutta tänä kesänä lämpöä on riittänyt tarpeeksi.

Valkoinen puistosyreeni taitaa kukkia ensimmäistä kesäänsä talon eteläpäädyssä.

Samoin talon eteläpäädyssä kiipeilee villiviini. Tämä on sen kolmas kesä. Ensimmäinen kesä oli niin kuiva ja kuuma, että kävi työstä pitää köynös hengissä hyvistä alkujuurista huolimatta. Toisena vuonna se taisteli vielä muun kasvllisuuden kanssa, mutta nyt se jaksaa jo kiipeillä. Lisäsin tänä kesänä köynöksiä tätini pihalta.

Humala kiipeää niityllä tornissaan. Viereen pitäisi rakentaa tänä kesänä toinen humalasalko. Tarkoitus olisi, että humalasalkorivi johdattaisi kulkijan niityn portilta kasvihuoneeseen saakka.

Ruosipulin kukka kuuluu ehdottomasti suosikkeihini.

Takaisin niityltä pihalle. Mokoma vieras on tunkeutunut kasvamaan kuunliljojen väliin. Nämä kuunliljat kasvavat paahtavassa auringossa ja jäävät siksikin hieman pienikasvuisiksi. Toisella puolella pihaa kuunliljat kukoistavat puiden katveessa.

Kurkistus aidan yli kohti maakellaria. Tuoksu on huumaava!

Tämän ruusun jaoin kolmeen osaan ja siirsin pohjoispäädystä talon eteläpäätyyn. Sitkeästi se vaan kasvaa aina uudestaan. Olkoon siinä sitten köökin ikkunan alla. 

Ja juuri ennenkuin suljen pääoven nostan katseeni ylös taivaalle kohti lepattavan haaparivin lehtiä.

Lisäsin tämän kuvan humalasalon takia. Valokuvan vasemmassa takakulmassa näkyy valkoinen humalasalko. Se on tehty remontin yhteydessä poistetuista tavallisista mäntyisistä lattialistoista. Korkeutta on parisen metriä. 

Matto

Vanha matto vanhassa talossa kuuluu kyllä talon henkeen. Viereisessä huoneessa oleva vaatekaappi on avannut itsestään keskimmäisen peiliovensa kurkkiakseen paremmin, mitä on tapahtunut. Kas, tuttu matto! Kuinka mukavaa, että sekin on tullut kotiin! Vaatekaappi ja matto ovat vanhoja tuttuja isovanhempieni kodista.

Niityllä